Pikkuhiljaa mennään parempaan suuntaan. Pystyn jo melkein riisumaan kokonaan itse, mutta pukeminen ei oikein vielä onnistu. Käytiin tosiaan ihmisten ilmoilla eilen; kaupungilla ja Kelassa. Mä olin ihan puhkipoikkiloppu sen jälkeen. Mutta tosiaan pikkuhiljaa, pienin askelin, kohti parempaa. :) Mä en kuitenkaan halua olla yksin himassa pitkiä aikoja. Muru oli eilen illan töissä ja oli pestannu äiskän mun kaveriksi. Oli tosi kivaa! Me katottiin Netflixistä hömppäsarjoja ja mä lepäilin. Niin siis - oli tosi kivaa, jos ei lasketa yhtä pikku välikohtausta... Mulle oli siis asennettu kipupumppu kahdeksi vuorokaudeksi, joka pumppas puudutusainetta suoraan haavaan. Näätte osan alhaalla olevasta kuvasta.
Se piti poistaa siis eilen ja riitti ihan, et sen vetää pois siitä haavasta. Murukin olis sen voinu tehdä, mut halusin mielummin, että äiti sen tekee, koska hän on hoitaja. No se oli ihan perussettiä; äiti otti noi kääreet ja teipit pois ja mä toljotan siinä ihan ihmeissäni. No se poisvetäminen ei sattunut, mutta sitä "siimaa" vaan tuli ja tuli mun sisältä ja yhtäkkiä mä huomasin, että mulle nousi kylmiä hikikarpaloita otsalle, valahdin ihan kalpeaksi (huulet oli ihan valkoiset) ja yhtäkkiä rupes oksettaan ja heikottaan. Äiti sanoi, et se oli psykologista, miten mä reagoin siihen. Aivan kamala fiilis! Äkkiä vessanpöntölle pää alaspäin ja sit tuntui, et oksennus lentää - yökkörefleksi tuli monta kertaa, mut ei onneksi mitään sen kummempaa. Vihaan oksentamista. Vähän ajan päästä helpotti ja menin sohvalle makaamaan. Ihan JÄRKYTTÄVÄ reaktio, wtf?? Anteeksi, että kerroin teille, mut mä olin niin ihmeissäni itsekin, että mitä oikein tapahtui? Nyt mua jo naurattaa, mut eilen ei. :D Musta ei niin tulis mitään hoitajaa tai lääkäriä, kun reagoin noin tuollaiseen. Ei olis pitänyt katsoa. Onneksi äiti oli siinä vieressä, koska se osas reagoida oikein mun reaktioon.
Ruokahalukin oli jo paljon parempi eilen. Muru teki makaronilaatikkoa, johon oli mun toivomuksesta lisätty paljon kasviksia ja hyvää oli! :)
Tänään on herkuttelupäivä. Ystäväpariskunta tulee meille pian. Alkupalaksi etanoita, pääruuaksi Alexander Gullichsenin avokadopastaa ja muru tekee tietysti itse pastan. Jälkkäriks muru leipoo banoffee-piirakkaa. Vaikka onkin "herkku"päivä niin se ei tarkoita sitä, että mun pitää vetää posket pullollaan kaikkea, vaan kohtuus kaikessa. :)
Ihanaa, että Katjallakin helpottaa vähän ja sai apuja. <3 Koita parantua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti