torstai 24. lokakuuta 2013

Epäsäännöllisen säännöllistä elämää (Jasmin)

Onkohan meidän blogilla enää yhtään lukijaa? No, kirjoittelen tänne sitten ihan omaksi ilokseni. Katjahan keskittyy lähinnä omaan blogiinsa.

No niin -missä sitä mennään? Katja on aikaa sitten mennyt mun ohi, mitä painoon tulee. Tällä hetkellä eroa on semmoinen 8kg. Hävettää omasta puolestani, Katjan puolesta oon taas niin tyytyväinen! Töissä mulla menee tosi hyvin. Oon varmaan kirjoittanut tästä ennenkin, että siellä on niin ihanaa, kun joku muu tekee ruoan ja mun täytyy käydä vaan syömässä. :D Helppoa kuin mikä! Töissä mulla pysyy rytmi hyvin ja se näkyy myös aineenvaihdunnassa. Miksiköhän se samainen rytmi on niin vaikeaa pitää kotona? Kotona mä nukun paljon ja syön todella epäsäännöllisesti -ja kroppa huomaa sen! Oon jotenkin luovuttanut kokonaan, tai siltä se ainakin tuntuu. Mulla on rytmi kokonaan kateissa. Mun pitäisi kirjoittaa vapaaviikkoina gradua, käydä salilla, syödä terveellisesti, tehdä vapaaehtoistyötä... Mutta sitten löydän itseni vielä kello 17 aamutakissani, enkä ole saanut mitään aikaiseksi. Ahdistavaa. Ja avain tämän käytösmallin muuttamiseen löytyy minulta itseltäni... Miksi se on niin vaikeaa saada otettua itseään niskasta kiinni? Pitäisi lopettaa se ruikutus ja tehdä asialle jotain.. Mutta mutta mutta.... Pikkuhiljaa. Tärkeintä on nyt, että paino EI ENÄÄ NOUSE.

Pakollinen vessakuva. :D

Mutta olen mä kyllä salille ehtinyt tämän vapaaviikon aikana: olin maanantaina kokeilemassa Fustraa omalla salillani ja tykkäsin! Mun olkapää ei ole koskaan palautunut tapaturmaa aikaisemmalle tasolle ja nyt kävin ilmaisella kokeilukerralla kokeilemassa, jos Fustrasta olisi mulle apua. No yhden käynnin jälkeenhän on tietysti tosi vaikea sanoa, että oliko siitä apua. :D Mutta mä tykkäsin personal trainerista, niistä liikkeistä ja yleensä ottaen sanoisin, että mulle sopii paremmin sellainen, että joku on siinä vieressä koko ajan korjaamassa virheliikkeitä ja tsemppaa eteenpäin. Mitään halpaa puuhaa se ei ole ja pitääkin miettiä kovasti, että miten mä sen rahoittaisin. Mutta kyllä mä haluaisin sen alkuvuodesta aloittaa. Jäädään siis miettimään asiaa...

Ylihuomenna takaisin töihin ja sitten lähdemmekin botskin kanssa telakalle Viroon. Jänskää! Palaillaan asiaan. :) Ciao!

lauantai 3. elokuuta 2013

Muita asioita (Jasmin)

Mä olen miettinyt tätä blogia varmaan joka päivä sen jälkeen, kun viimeks kirjoitin tänne jotain. Että miksi mä en saa aikaseksi kirjoitettua yhtään mitään? Projekti junnaa ja blogi junnaa. Kauheen huono omatunto siitä koko ajan. Pitäskö mun lopettaa bloggailu? En kuitenkaan haluais. Sain Sannikselta vinkin, että älä lopeta vaan kirjoita välillä jostain muusta asiasta. (Kiitti!) Eli tästä lähtee.

Kesä meni tosi nopeesti. Nyt on jo elokuu, wtf? Töissä aika lentää kuin siivillä (tai mun tapauksessa kait aalloilla?) ja ennen kuin huomaankaan niin yks viikko on taas ohi. Silti on tullut tehtyä ihan älyttömän paljon. Käytiin tosiaan Belgiassa kesäkuussa, mistä kirjoitinkin jo aikaisemmin blogiin.


Siinä minä ja muru <3

Belgian reissun jälkeen päästiin mökille juhannuksen viettoon. Mä rakastan olla mökillä ja vaan hengailla... :) 

Juhannusta seuranneen työviikon jälkeisenä vapaaviikkona aski ahdistus murun ja mun yhteisestä ajasta. Kun se oli tietysti koko ajan töissä ja AINA illassa. Kyllä otti päähän ja taisin mä siitä vähän draamaa kehitellä. Me ei olla onnistuttu vielä kehittelemään arjen rutiineja niille viikoille, kun mä olen vapaalla. Kaupassa käynti on jotain ihan utopistista. On turha ostaa mitään kaappiin, kun ei se tuu sit kuiteskaan syötyä, kun mä olen töissä. Total waste of money. Murulla kun on hieman erilaiset syömistottumukset kuin mulla. Täähän on täysin järjestelykysymys ja vaatis meiltä vaan sen, että istuttais alas ja mietittäis tää kuvio loppuun asti. Nyt mä vaan haluan olla jokaisen likenevän minuutin hänen kanssaan, kun on kuitenkin niin kova ikävä aina poissaollessa... <3

Onneks saatiin kaivattua yhteistä aikaa seuraavalla vapaaviikolla, kun lähettiin Ruotsin halki road tripille ja kohteena Robbie Williamsin konsertti Göteborgissa.


Matkalla nähtiin aika monta IKEAa ja mä en voinut vastustaa kiusausta. Oops. Eihän sinne mennykkään kuin 3000 kruunua.


Konsertti oli loistava! Siis Robbie on kyllä show-mies ja mä en kyllä jääny kylmäksi, vaikka en olekaan mikään suuri Robbie Williams -fani.


Populaa oli paikalla about 70000.
Voin sanoa, että pillitin taas oikein olan takaa, kun Robbie lauloi She's the One ja samalla muru otti mua kädestä kiinni, kattoi silmiin ja lauloi mukana. Äh, mulla on maailman paras avopuoliso ja oon niiiiin rakastunut! Mä oon tehnyt jotain oikein tässä elämässä, kun oon löytänyt elämääni noin ihanan miehen. <3 Pusi pusi ja sitä rataa. ;) (oli muuten pakko laittaa biisi soimaan Youtubesta ja fiilistellä lisää....)

Nyt me ollaan menossa Tallinnan keikalle kans. Jep. :) Oon nyt kaksi viikkoa putkeen duunissa ja sit mulla onkin kaksi viikkoa vapaata. Ihastuttiin niin Ruotsiin, että mennään sinnekin takas. Ollaan ehkä vähän hulluja, mutta mitäpä siitä. :) Eli mennään Tallinnaan ekaks Robbien konserttiin ja sieltä Helsinkiin ja sieltä Tukholmaan viikonlopuksi ja sieltä ajellaan Uumajan kautta takas kotiin. Ainakin me ollaan reissattu tänä kesänä!

Duunista sen verran, että se on rankkaa. Nytkin teen 140h kahdessa viikossa töitä. Mutta kyllä mä viihdyn siellä. Viime passissa mä pidin herkuttoman viikon, eikä edes tehnyt tiukkaa! Tykkään, kun siellä mulla on rutiinit ja aikataulut ja syön samoihin aikoihin joka päivä. Vatsa on huomannut sen kanssa ja ruvennut toimimaan. Peukku tälle!

Oon ollu tällä viikolla mökillä rauhoittumassa. Kävin marjastamassa (varmaan ekaa kertaa 15 vuoteen!!!) äiskän kanssa ja pakastimeen sain parisen litraa vadelmia. Unohdin muuten kotiavaimet mökille. Hienompi homma. Onneks meillä on vara-avain ja äiskä taitaa mennä sinne ens viikolla käymään niin tää ei ollut mikään grandekatastrofi. 

Ai miten niin aivot on narikassa? 

Eilen mä pääsin jopa jorailemaan pitkästä aikaa. Oon viimeks ollut baarissa toukokuussa. Mulla on kauhee ikävä tanssimista. Mähän en tarvitse alkoholia siihen, että mut saa tanssilattialle. :) Voisinpa jopa ajatella lähteväni useamminkin ulos. Ihan vaan siksi, että pääsis tanssimaan.
Tänään mä olen lojunut rannalla monta tuntia ja ollut vaan. Ja lukenut yhden kirjan. (Camilla Läckbergin kirjoja -suosittelen kaikille lämpimästi!) Huomenna mun oleilu jatkuu vaan. Maanantaina mä joudun menemään uuden työterveyden labraan verikokeisiin. A-P-U-A! Onneks äiti tulee mukaan. Siitä sitten töihin. Kaksi viikkoa ja 140 tuntia. Wish me luck.

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Valokuvia (Katja)


Näitä kuvia on ilo katsella! Yllä oleva otettu noin viikko synnytyksestä ja alla oleva viime viikolla :) 
Onneksi olen tajunnut ottaa kuvia matkan varrelta, että voi verrata! Muistattehan te muutkin laihduttajat ;)


maanantai 29. heinäkuuta 2013

Katja


Mun kärsimyksille ei näy loppua. Me ollaan kaikki sairastettu viimeisen viikon ajan more or less. Eka Mio, sit Mai ja mä viimeisimpänä. Luultiin että kaikki oli perjantaina kondiksessa, mut sitten mun vasen korva sano snäp ja irtisano ittensä. Välikorva ja käytävä tulehtunu ja pahasti. 
Hain TKlta reseptin antibiooteille ja nyt elämä rupee voittamaan. 

Paino junnaa, mutta mulla ei nyt just ole tarkoituksenakaan pudottaa. Tärkeintä ois edelleen tämä oma terveys ja se, ettei paino nouse. 78-79kg nyt. Tyytyväinen olen kyllä kieltämättä peilikuvaan. En niin tyytyväinen että jämähdän tähän iäksi, mutta just olen tosi ylpeä. Se on tärkeetä. 

Mä olen syöny tosi terveellisesti kyllä perus ruuat, mutta en valehtele, joka päivä tulee syötyä jotain paskaa. Eniten karkkia. Harmittaa, ja samalla haluisin mieluiten syödä karkit hyvällä omallatunnolla. Itsekuri on nolla just nyt. Onneks kuitenki kaikki perusruoka silti on kondiksessa. Jos pitää siis jptain positiivista sanoa. 

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Reality Check (Jasmin)

Se olis vapaaviikko taas. Hello Vaasa, it's good to be back! :) Viime viikko meni jotenkin ihan sumussa. Tuntui, että asiakkaita tuli ovista ja ikkunoista. Tietääpähän ainakin, että on tehnyt töitä palkan eteen. Huomaa myös lukijamääristä, että tekin olette huomanneet, ettei blogia päivitellä hirveän usein. Mä oon tosi pahoillani. :(

Nyt seuraa kunnon urputus ja itsesäälissä rypeminen-postaus.
Mä oon repsahtanut ihan täysin.  Sen Belgian reissun jälkeen tuntuu, että on vaan mennyt alamäkeä koko elämäntaparemontti. Istuskelen täällä Katjan sohvalla ja juteltiin vakavia äsken ja oli kyllä kunnon reality check. Tää "epäonnistuminen" on vaan mun omasta asenteesta kiinni. Oon muka koko ajan väsynyt, etten saa itseäni lenkille tai salille raahattua. Ja sitten kun mä vaan nukun niin en saa itseäni raahattua kauppaan ostamaan ruokaa itselleni ja siitä tulee se ikävä oravanpyörä, että mä vaan napostelen kaikkea paskaa, mitä kaapeista löytyy. Tuntuu, että kaikki mitä mä opin syömisestä ensimmäisen puolen vuoden aikana on tyystin unohtunut. Ei perkele, tän on pakko loppua nyt ja mun on oikeasti otettava itseäni niskasta kiinni!!! Mä en halua olla mikään jojo-laihduttaja. Itellä on jotenkin puhti pois ja paska fiilis siitä, että on päästänyt tän taas tähän tilanteeseen. Puhuttiin murun kanssa myöskin tästä pienestä takapakista ja sovittiin, että pienin askelin kohti parempaa. Että jos syyskuussa pääsis siihen alle 80 kilon. Se on aika realistinen tavoite mun mielestä. Mistäs se kadonnut motivaatio löytyisi? ;)

Huomenna olis taas pieni mini-loma tiedossa murun kanssa. Ruotsiin tällä kertaa. Mun on nyt turha ajatella, että aloitan sitten loman jälkeen paremmin vaan se alkaa just nyt, tänään! Toivottavasti jaksaisitte käydä lukemassa blogiamme, vaikka tekstiä tuleekin harvemmin nykyään.. :) Tsemppiä kaikille, jotka painiskelee samojen asioiden kanssa!

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Terkkui (Katja)


Taas vierähti tovi että saan tännekkin päivitettyä. Tuntuu melkeen että kaksi blogia on vähän turhan paljon :) Mullahan on toinen blogi (Klick Klick) jota olen jo päivitellyt melkein parin vuoden ajan. Sitä yritän kirjottaa päivittäin, ja sinne voisin ehkä vähän myös laajentaa aiheeksi tätä laihdutus arkeakin. Katsotaan.
Paljon tällä laihdutus saralla ei tosin ole tapahtunut. 79kg on paino edelleen.

Mietin tuossa yksi päivä että kun alotin projektin niin mun BMI oli 33,3, eli vaikea lihavuus
Nyt BMI on 29,2, eli lievä ylipaino. 
Normaaliin BMI:hin on vielä reippaat 10kg, mutta se ei nyt mulla ole tavoitteena. Tarkoitus on nyt päästä siihen 74kg, ja katsoa sitten miltä peili näyttää. Vatsan alueelta ainakin pitäisi saada kiristeltyä vielä reilusti, mutta kaikki ajan kanssa. 
Treenaamaan mä en vieläkään pysty. Harmittaa ihan sikana, mutta enemmän harmittaa se ettei terveys ole sitä mitä sen pitäisi 24 vuotiaalla olla. Tämä mun ongelma, josta en sen enempää nyt täällä kirjottele, on sen verran inhottava vaiva, ettei liikunta kiinnosta pätkääkään. 
Onneksi mä pystyn kävelemään ihan hyvin, ja nyt sainkin ne nilkkapainot siskolta. Jei! 


Viikonloppu (Jasmin)


Moi!

Siellä mä odottelen lenkin jälkeen, että muru heittäis mulle avaimet. Ei ollu shortseissa eikä paidassa mitään taskua, mihin olisi saanut kännykän/avaimet laitettua. Pitäis varmaan hankkia joku hihatsydeemi, että saisi iPhonen iskettyä siihen kiinni niin sais kuunnella musiikkia lenkillä - ettei tarvis kädessä sitä pitää. Nyt mä piilotin sen mun hihaan, kun oli pitkähihainen paita. Kyllä hätä keinot keksii.

No jaa, asiaan siis. Lauantai alkoi mahtavasti spinningillä. Mulla oli kaveri Helsingistä käymässä ja suunnattiin yhdessä salille. Spinun jälkeen jäätiin vielä salille treenaan yläkroppaa ja ensimmäistä kertaa yli vuoteen mäkin pystyin tekemään jotain, eikä olkapää huutanut hoosiannaa. JIPII! Tosin mä tein pienimmällä mahdollisella painolla. Jostain se on aloitettava, eiks niin? :) Treenin jälkeen suuntasimme infrapunasaunaan ja lopuksi istuttiin vielä hieromatuolissa. Noin vaan oltiin oltu neljä tuntia salilla. Aivan huippua! Salin jälkeen suunnattiin meille ja valmistimme ravitsevan lounaan. Ruuan jälkeen lähettiin vielä kaupungille ihmettelemään maailman menoa. Ihana lauantai ihanassa seurassa! Kaiken kruunasi leffailta murun kanssa. Käytiin kattomassa Man of Steel (ihan ok, ei niin hyvä kuin uudet Batmanit, mutta sikapaljon parempi kuin Superman Returns vuodelta 2006).

Sunnuntaina nukuttiin murun kanssa pitkään ja kävin vielä uudestaan mummolassa, pyörällä tietenkin. Illalla kävin vielä pitkällä kävelylenkillä toisen ystävän kanssa. <3 

Mutta jos nyt pitää kriittisesti katsoa mennyttä viikkoa niin ihan liian vähän siihen sisältyi liikuntaa. Tuntui, että se unen tarve meni liikunnan ohi. Perjantainakin mä nukahdin sohvalle keskellä päivää ja heräsin siitä kolmen tunnin jälkeen. Lauantaina ja sunnuntaina oli onneksi koko ajan tekemistä ja joku seurana, ettei sitä kerinnyt istahtaa alas ja nukahtaa. Joku lukija tossa edellisessä postauksessa jo kyseli, että johtuukohan väsymys ehkäisyn puutteesta. Niin siis että olenko raskaana? Kyllä ehkäisy on ollut kunnossa ja kaikki tullut ajallaan, että siitä se nyt ei ainakaan johdu. :) Nyt on vitamiinit ym. pakattu mukaan työviikkoa varten, että saas nähä mikä fiilis on ens vapailla. 

Nyt mä menen pakkaamaan ja sitten suuntaan kohti laivaa ja uutta työviikkoa! See you! :)