Jääkaapin sisältöä (Katja)

Hei Kaikille! 

Eilen kun tehtiin facebookkiin ryhmä, ja muutenkin tuli mainostettua tätä ryhmää, niin kävijöitä päivän aikana oli yli 1400!! Herran jestas mikä määrä! Yleensä täällä liikuttu about 400 paikkeilla tähän asti, mutta pomppas luku pari pykälää ylöspäin. Hyvä niin! Ryhmäpaine varmasti myös 'helpottaa' tätä projektia.

Ajattelin täällä hiljaisuudessa (molemmat lapset nukkuu) tehdä hieman postausta jääkaapin sisällöstä. Itselleni nyt ajankohtainen aihe, koska olen tekemässä itselleni sellaista budjetti haastetta. Printtasin itselleni täältä tilikirjan jota pidin ensin kuukauden eläen niinkuin normaalisti eläisin, ja nyt tämän kuun enemmän suunnitellen ja kauppareissut vain kerran viikkoon. 

Mä olen aina ollut todella pihi rahoistani, enkä ostele turhia juttuja usein. Mietin etukäteen rahankäyttöä, ja vertailen hintoja. 

Kuitenkin:

Normaalina kuukautena käyn kaupassa suurinpiirtein joka päivä, teen joka päivä uutta ruokaa ja teen suht impulsiivisesti ostoksia. Nyt joutunut tosiaan suunnittelemaan enemmän, tehnyt viikon ostoslistan ja pysynyt siinä (ainakin melkein). 

Ero ei päätä huimaa kyllä. Pitää vielä laskeskella noita kuitteja, mutta luulen että lopputulos on suht +-0. 

Mun jääkaapissa/kaapissa on aina: 

Rahkaa, munia, margariina, juustoa, raejuustoa, leipää, maitoa, jotain leikkelettä, proteiini pastaa, kaurapuuroa, mehukeittoa/hilloa, salaattia, tomaattia, kurkkua, oliiveja, sipulia. 

Sitten toki vaihtuu noi salaatti ainekset aina välillä. Hedelmiä meillä löytyy AINA, ja niitä menee paljon. 

Tän viikon olin ajatellut että me syödään paljon juureksia. Tällä hetkellä tuolla on bataattia, perunaa, lanttua ja porkkanaa. Niistä teen usein uuniin sellaisen laatikon johon lisään esim herkkusieniä ja kesäkurpitsaa tai munakoisoa. Paljon mausteita ja pari lusikallista tuorejuustoa. On todella hyvää syödä tota jonkun broilerin tai kalan kanssa, joten teen isomman satsin kerralla ja sitten lisäilen vaihdellen proteiinia. Salaattia syödään joka aterialla. 

.

Mio syö usein samaa ruokaa kuin mä, ellei sitten satu olemaan niin että syön vaan salaattia. Sillon mä avaan valmisruoka purkin ja kiitän Pilttiä :) Toki Mio sit syö kans salaattia, ja onneksi oppinut siitä tykkäämään. Nyt ollaan myös löydetty pinaatti lätyt Miolle, ja ne menee kyl kaupaksi! Hillon kera tietty. 

Toi mehukeitto oli kyl virheostos! Ihan kauheeta kuraa :/ Onko mikään noista hyvän makuisia?

Monday, again (Jasmin)

Mä en yleensä ole mikään maanantain vihaaja, mutta tänään oli ihan plääh-olo. Johtu varmaan siitä, että tänään oli taas pakko mennä kirjastoon. Mua alkaa pikkuhiljaa tympimään tuo kirjastossa istuminen, mutta kun deadlinet puskee päälle, niin ei voi jäädä laakereilleen lepäämään. Onneks enää parisen viikkoa ja sit pitäis olla kaikki tältä kouluvuodelta ohi. Sit pidän ainakin kuukauden taukoa ennen kuin edes ajattelen sitä gradua!!!

Aamu alkoi kuitenkin hyvin, paino oli laskenut taas ja tein kotitreenin heti herättyä (reipas minä!). Vaasassa taas tapansa mukaan tuuli kunnolla ja oli kyllä työn ja tuskan takana pyöräillä yliopistolle. Mut hei, jos jotain positiivista pitää keksiä niin tulipahan varmasti 2 kaloria enemmän poltettua, kun piti työskennellä niin kovasti eteenpäin päästäkseni. :D

Huomenna sitten aamusta taas lääkärille takaisin. Vuorossa kortisonipiikki numero 2. Jipii. No, se meni viimeks ihan kivuttomasti niin en mä ihan kamalasti stressaa. Äiti tulee -tietysti- mukaan henkiseksi tueksi.

Lääkärin jälkeen mä pääsen vihdoinkin parturiin -sehän oli lahja itselleni siitä hyvästä, että 85kg:n raja ohitettiin. Tosin mä käyn vaan leikkaamassa. Olisin toki halunnut ottaa raitoja, mutta voin kertoa teille, että Kelan sairauspäivärahoilla ei hirveästi hemmotella itseään. Lähinnä ne "ylimääräiset" rahat menevät fysioterapiaan -mut kait sekin on itsensä hemmottelua? :) Tärkeintä olisi nyt saada tuo olkapää kuntoon. Se on vihoitellut mulle tänään. Mulla oli vähän normia raskaampi koulureppu tänään selässä ja mä luulen, että se painoi olkapäätä väärässä asennossa liian kauan. :/ Tosiaan nyt on jo 11kk kulunut tuosta olkapään kivun aiheuttamasta äksidentistä ja ei mitään valoa tunnelin päässä, että pian se olis parempi. Turhauttavaa.

Mut hei, tiedättekö mitä mä odotan? Parin viikon päästä on Miss XL 2013 -finaali ja mä pääsen laivalle kukittamaan mun seuraajan. :) Ihanaa päästä risteilylle ja käymään Tallinnassa. Mä tässä yks päivä kattelin kuvia viime vuoden finaalista. Voisinpa tehdä tänne postauksen niistä tänne joku päivä, vähän nostalgiaa. :)

Tässä lopuksi vielä viisaita sanoja tälle päivälle. 

Just keep going! :)

29.04.2013 (Katja)

Niin siis Katja täällä kirjottelee vaikka Jasmin onkin kuvassa! Käytiin viime viikolla sillä meidän perus rundilla joka on vajaat 4km pitkä, ja niinkuin Jasminkin totesi niin aika sujuvasti tuo lenkki nyt meni, paremmin kuin ennen! Erona tietenkin mun valtava maha ja kipeä selkä. Yhtä hitaita me silti oltiin, kerran oli nuo katujyrät riippakivenä :) 

Paljon on kyllä mun mittapuulla tullut käveltyä viime päivinä/viikkoina. Eilen kävelin aamulla äitin luo, ja illalla takaisin kotiin kiertotien kautta ja matkaa kertyi koko päivälle melkein 10km. Nyt huomaa kyllä omassa asenteessa sellaisen muutoksen, ennen ei olis tullu mieleenkään kävellä äitin luo, ja nyt mä oikeastaan vain haluan kävellä jos vaan säät sallii.

Tänään aloitin päivän myös lenkillä. Skippasin aamupalan ja syötiin lenkin jälkeen ilBancossa lounas. Oli kyllä hyvä ruoka - must say! 

Odotan kuin kuuta nousevaa että saan ruveta treenaamaan. Mielenkiintoista myös nähdä, että missä vaiheessa olin ajatellut ehtiä tehdä näitä jumppia...

Paino on jojoillut viime päivinä, mutta nyt se oli taas vihdoin ja viimein taas 85.

Se on niin kumma, miten tollanen asia kuin paino vaikuttaa omaan mielialaan. Heti kun se vähänkin pomppii niin tuntuu että koko projekti tyssää ja tulee synkkiä ajatuksia. Muiden laihdutus blogeja kun on tullut luettua niin ymmärrän etten ole yksin näiden ajatusten kanssa. Pitäis vaan ymmärtää ettei se paino voi kokoaikaa vain laskea, vaan se jumittaa ja jopa nousee välillä - kunnes taas lähtee uuteen laskuun.

Kevät? (Jasmin)

Otin tän kuvan lenkillä tänään. Mun mielestä oli niin hassua, että joku oli päättänyt koristella tämän puun. Söpöä! <3 (p.s. ihanaa lenkkeillä, kun on aurinkoista ja lämpöisempää)

Tentistä selvitty! (Jasmin)

No niin rakkaat lukijat: mä olen nyt selvinnyt tentistä, mistä olen stressanut viimeiset kaks viikkoa ja ollut kirjastossa päivät pitkät lukemassa. Se oli siis eilen.

Eli päivitin viimeks tiistaina, kun olin saanut sen kortisonipiikin tohon olkapäähän. Tiistaina käsi tuntui vähän painavalta, niin kuin asiaan kuului ja lääkäri tosiaan määräsi, että pari päivää pitää antaa sen käden levätä. Heräsin sitten keskiviikko-aamuna kello 07 (what??) ihan pirteänä tekemään kotitreenin. Jätin siitä kaksi liikettä pois, jotka olisi rasittanut kättä liikaa ja meni ihan kivuttomasti. Oli muutenkin ihan reipas olo koko päivän, kun oli aloittanut aamun treenillä. Torstaina olikin jipii olo, kun vaaka näytti 83,8! Torstai-aamuna oli vuorossa sitten aamulenkki sauvoilla ja sitten tietenkin suuntana jälleen kirjasto. Illalla mä tarvitsin vähän aivojen tyhjennystä ja mentiin murun kanssa katsomaan Iron Man 3. (oli muuten hyvä! Mut mähän olen tälläinen nörtti muutenkin!) Perjantaina ilo vasta repesikin, kun vaaka näytti tasan 83!! JES, JOTAIN TAPAHTUU IHMISET!!! Muuten perjantaina tuli harrastettua vain hyötyliikuntaa kirjastoon pyöräilemisen muodossa. Pänttäämisen jälkeen oli vuorossa fysioterapeutti ja hän sitten ihanasti manipuloi selkää ja olkapäätä ja vähän oli hellänä lihakset sen jälkeen. Muru oli iltavuorossa niin mähän jatkoin pänttäämistä myöhään yöhön. Tuskin mitään kuitenkaan enää mieleen jäi.

Eilen heräsin taas aikaisin aamulla lukemaan -vielä viime hetken aivomanipulaatiot. Sen jälkeen suunnistin Ainon spinninkiin kaverin kanssa ja päätin olla ajattelematta koko tenttiä. Spinun ja pikaisen suihkun jälkeen suunnistin kohti koulua ja tenttitilaisuutta. Tää tentti oli siis se, joka mulla tossa about pari kuukautta meni ihan täysin penkin alle. Nyt oli ihan järjettömän isot paineet, että pakko päästä läpi! Tää oli siis laaja tentti, 10 op:n pituinen (vrt. gradu 40op). Tentti oli tosi vaikea, mutta kyllä mä luulen, että runoilin sinne sen verran, että se läpi menee.. (fingers crossed!) Suoraan tentistä mä suunnistin Botniahallille, kun siellä oli järjestetty koko perheen liikuntarieha ja Vaasan Vasamattaret oli paikan päällä esittelemässä toimintaa. Mä siellä jaoin Vasamattarien palloja ja voin sanoa, että niitä meni kaupaksi varmaan about tuhat kappaletta, jos ei enemmänkin! Kävijöitä koko tapahtumassa oli yli 4000. Kaiken tämän häslingin jälkeen soitin äiskälle, että laittaa saunan päälle. Oli niiiiin ihanaa päästä vähän reuntoutumaan. <3 Illalla suunnistin vielä kaverin luo illanistujaisiin (mulla tietysti omat eväät mukana!) ja yöllä uni maistui. Tänään heräsin jo puoli yhdeksän, olin siinä toista tuntia hereillä ja sit menin takaisin sänkyyn halimaan murua, kun se oli jäänyt vielä nukkumaan. No, nukahdin siihen ja heräsin tos vähä vajaa klo 14. Tais koko viikko vähän verottaa? Nyt on kauhea aivojumi ja päänsärky. Aurinko paistaa ulkona ja mä sain puhuttua ystävän mukaan lenkille. Lenkin jälkeen vuorossa kotitreeni, mutta EI MITÄÄN OPISKELUJA. Huomenna pitää taas suunnata takas yliopistolle, kun on vielä pari projektia tekemättä. 

Nyt viikonloppuna olisi ollut se kauan kaivattu tankkauspäivä Superdieetissä, mutta mä odotan tohon vappuun, sillä silloin me mennään koko perheen voimin vappulounaalle. Jotkut siellä Fitfarmin foorumilla ajatteli vetää ihan läskiksi koko tankkauspäivän -"mä vedän sitten sipsiä, pizzaa, limsaa, karkkia" yms. Ei ehkä ole tankkauspäivän idea? Vaikka me mennäänkin syömään ulos, niin se ei tarkota sitä, ettenkö mä vähän kattoisi kuitenkin mitä mä suuhuni laitan. Mä voin kuvitella, että vähän tulee kuitenkin huono omatunto siitä... :)

Enää kaks viikkoa siis SD:tä jäljellä ja sitten jatkuu taas samalla kaavalla, mitä tammikuussa jo aloittelin: kirjaan Kiloklubiin syömiset, pyrin syömään hyvin ja monipuolisesti ja liikkumaan paljon. Nyt on siis yhteensä 11kg lähtenyt tammikuusta. Hyvä minä! :)

Tulevaisuutta ja menneisyyttä (Katja)

Mä harrastin nuorempana telinevoimistelua. Tykkäsin siitä tosi paljon. Rakastin sitä että löytyi notkeutta, uskallusta tehdä vaikeitakin juttuja - ja tietty se että kuntoa oli enemmän kuin mitä nyt, vaikka sillähän ei tietenkään silloin nuorena ollut merkitystä. En tiedä miksi tuo laji jäi pois. 

Nyt kun olen laihtunut jonkinverran, ja laihdun edelleen, haluisin tulevaisuudessa aloittaa taas telinevoimistelun. Ehkei nyt ihan vielä 85 kiloisena, mutta sitten vaikka kun tavoite saavutettu. Olisi niin kiva taas löytää sitä uskallusta tehdä voltteja, tai kuperkeikka nyt alkuun vaikka :)

Toinen laji mitä olen kerran kokeillut Jasminin opasuksella oli tankotanssi. Se oli niiiiiin super hauskaa vaikka painoa mulla olikin varmaan 100kg. Tunsin heti että tää voisi olla mulle hyvä laji, vaikka se olikin tosi vaikeeta. Taas notkeus kiehtoo mua, sekä tietenkin tanssi. Nii ja ajatus seksikkäämmästä varstalosta...

Tänään törmäsin yhteen videoon joka oli kyllä niin super huikea ettei mitään rajaa! Pakko jakaa!

Siis ihan järjettömiä harjoituksia tämä Oona Kivelä vetää ihan tosta vaan. Saa kyllä ainakin multa isot hatun nostot! 

Ja sitten vähän shokki kuvaa, jonka mun äiti lähetti mulle eilen. OMG! Mä huuto nauran JA itken sisälläni samanaikaisesti... En tiedä kumpi kuvaa tätä fiilistä paremmin. 

Voin vaan sanoa että NEVER AGAIN!

Piikkiä piikin perään! (Jasmin)

Aamulla mä pyöräilin reippaana tyttönä taas kirjastoon pänttäämään tenttiä varten, vaikka siellä satoi. (Sainpahan hyvä tekosyyn laittaa kumpparit jalkaan!) Okei okei, ne on Prismasta ostetut halpiskumpparit, mut mun mielestä jotenkin sadepäivää piristävät. :)

Parin tunnin lukemisen jälkeen (kun aivot harhaili jossain ihan muualla kuin itse tekstissä...) mä sit suuntasin äiskän kanssa lekurille pistettäväksi. Nyt pitää kyllä antaa tunnustusta herra lääkärille, että (okei okei, jännitti ihan kauheesti ja vähän ehkä siinä puhaltelin epätasaiseen tahtiin ja pidättelin hengitystä tarpeettoman kauan ja puristin äidin käden mustelmille) ei se ollut niin kauhea kokemus tällä kertaa. Eka hän peloitteli mua, että pitää luuta pistää kans, mutta sitten se menikin ihan helposti (ja ei osunut luuhun) ja vähän vaan nipisti.  Mä en todellakaan anna usein tunnustusta pistäjille, mutta tämä lääkäri ansaitsi sen. :D Hänkin sitten naureskeli, et se kyllä muistaa tän. Nyt ei enää jännitä ens viikolla niin paljoa sinne meno, mutta se on varmaa, että äiti tulee mukaan kuiteskin. Just in case. Eli tosiaankin olkapäähän pistetään nyt kortisonia, että joskos se siitä lähtis sitten aukeamaan paremmin. Nyt en saa rasittaa sitä pariin päivään. Eli treenit teen kyllä, mutta jätän pois nää kättä rasittavat liikkeet.

Oltiin Katjan ja muksujen kanssa reippaita ja lähettiin lenkille mun lääkärin jälkeen, vaikka ulkona satoikin ja oli kylmää ja harmaata ja mitä kaikkea muuta, mikä olisi normisti mun tekosyy olla lähtemättä ulos lenkille. Ei olla oltu piiiitkääään aikaan yhdessä kävelyllä ja huomattiin molemmat, että oli taas kivaa ja useammin pitäis päästä ulos yhdessä! Mä työnsin rattaita ja oli ne kyl raskaat, kun molemmat muksut oli kyydissä. Siitä tulee kyllä lisäpotkua kävelylenkille, kun niitä lykkii eteenpäin. Mittailtiin nyt sitten toisiamme, että joskos olisi lähtenyt senttejä jostain päin kroppaa. Vähän ristiriitaisia tuntemuksia, kun kiloja on lähtenyt, mutta jossain kohtaa kroppaa on tullut lisää senttejä..? Mut hyvät uutiset oli, että lantion seudulta on sulanut pois -5cm, JES! :) Superdieetti siis jatkukoon.

Inbody mittaus (Katja)

Tänään oli kauan odotettu Inbody mittaus. Mittaus tehtiin Inbody 720 laitteella, ja kuulemma tämä on markkinoiden tarkin laite. 

Mä olen niin innoissani, etten tiedä mistä alottaisin! 

Eli vähän selkeemmin: 

Paino 85,8kg (-noin 1kg vaatteita)

Rasvamassa 32,3kg (37,6%)

Lihasmassa 29,8kg 

Mä menin mittarille pelonsekaisin tuntein ja odotin pahinta! Olin ihan varma, että rasvaa on 50% ja lihaksia nolla. Toisin kävi! Okei, ei nääkään mitkään hyvät tulokset sinäänsä ole, mutta paremmat kuin pelkäsin. Ja sain helvetisti lisämotivaatiota jatkaa, ihan itseni takia, mutta myös koska sain uuden ajan mittaukseen tasan puolen vuoden päähän :) haluan ehdottomasti saavuttaa parannusta siihen mennessä! 

No sitten hyviin uutisiin! Lihaksia mulla on kuulemma tosi hyvin. Viite arvo lihaksille mun pituiselle naiselle ois 22,3-27,3 ja mulla oli 29,8! Ohjaaja sanoi että tuosta voin olla ylpeä. Keho on tasapainossa aina vastakkaisen puolen kanssa (oikea/vasen käsi ja oikea/vasen jalka) eikä niissä ollut eroja, MUTTA käsissä oli huomattavasi enemmän lihaksia suhteessa jalkoihin, ja rasvaa oli enemmän jaloissa suhteessa käsiin. Ohjaaja Heidi, sanoi että voi hyvin johtua siitä että kotona tulee kanniskeltua paljon lapsia ja kuitenkin jalat jääny vähemmälle treenille. 

Tämä on sinäänsä todella hyvä uutinen, koska haluan hyvät jalkalihakset  A.K.A ison pyllyn, joten eikun treenaamaan (eli kuukauden päästä).

 Perus aineenvaihdunta 1526kcal

No sitten niihin huolestuttaviin tuloksiin. Viskeraalista rasvaa oli 130,7 pistettä. En sitten tajunnut kysyä että mitä noi pisteet on, mutta viite olisi mun pituiselle naiselle 100 pistettä. Eli reilusti mennään yli. Tavoitteena siis ensi mittaukseen saada tuo luku alle 100. Ne lähtee vain ja ainoastaan liikkumalla ja terveellisellä ruokavaliolla. Rehellisesti sanoen mä en tiedä onko tuo 130 edes paljoa, mutta sillä ei ole väliä - haluan olla terveempi joten tuo luku on pienennyttävä.

Mun ideaalipaino laitteen mukaan olisi 69,5, mutta Heidi sanoi että tuohon lisätään n. 5kg niin sitten liikutaan oikeissa luvuissa. Eli 70-75kg on ehkä se mun normipaino.

Nyt olisi siis tavoitteena pudottaa sellaiset 12kg rasvaa, lähinnä jaloista ja keskivartalosta (ei rinnoista kiitos!).

Lihasta lisää, erityisesti alavartaloon ja katotaan sitten ensi mittauksen jälkeen että onko nämä jo balanssissa. Jos on, niin asettelen itselleni sitten seuraavia haasteita!

Kaikenkaikkiaan tuosta mittauksesta jäi tosi hyvä fiilis. Kiva tietää ne omat luvut, vaikka osa hirvittääkin. Eí se todellisuus muuksi muutu vaikka kuinka silmänsä sulkis, mutta nyt kun noi on tiedossa niin suunta on vain alaspäin!

Elossa ollaan! (Jasmin)

No niin, viimeksi kuin kirjoittelin tänne niin sydän tykytteli ja ei ollut kivaa. Torstaina olin hoitamassa Mioa, kun Katja oli asioilla ja vein häntä rattailla, kun tykyttelyt alkoi uudestaan. No yritäpä siinä nyt sitten reippailla, kun sydän haluaa tulla ulos rinnasta. No can do. Ei muuta kuin täyskäännös takas ja Mion kans kotiin. Soittelin siinä sitten lääkärin kanssa ja sainkin ajan samalle päivälle sydänfilmiin ja yllätys yllätys, verikokeisiin! Lääkäri ei ollut sanallakaan maininnut, että verikokeisiin kans ja aikani vänkäsin labrahoitajan kanssa, että tässä on nyt kyllä joku erehdys, mutta ilmeisesti ei ollut. :/ Onneks muru oli mukana ja se tuli niin yllätysmomenttina, etten ehtinyt paljoa panikoida. Itku pääsi kuitenkin ja kädessä ruma mustelma nyt.

EKGssä ei näkynyt mitään ihmeellistä ja ei tainnut verikokeistakaan ilmetä mitään, kun ei ole soitellut. Tosin mulla on tiistaina uusi aika samaiselle lääkärille, kun se rupeaa nyt pistämään kortisonia mun olkapäähän. Onkohan se lääkäri vähän sadisti, kun viikon sisällä pakottanut mut monta kertaa neulatyynyksi ja nyt alkaa joku helvetin kerran-viikossa-neljän-viikon-ajan-pistoksia -ajanjakso. Piikkikammoiselta alkaa loppua huumori! :'(

Lääkäri sit vaan sanoi, että liian kova treenaaminen oli aiheuttanut tykyttelyt. Oon nyt ottanut vähän iisimmin. Kävin sauvakävelemässä ja salilla lauantaina sekä tein treenit. Tänään välipäivä.

Paino on muuten vihdoinkin lähtenyt laskemaan, JES! Tänään oltiin 84 kilossa ja toivottavasti pian mentäis alle. Sit oltais ihan uusissa lukemissa mulle - huikeeta!!

Eilisestä (Katja)

Me tehtiin eilen reipas lenkki suvikirpparille ja takas. Matkaa kertyi melkein 5,5km, ja se oli ihan hyvän pitunen lenkki. Näitä vaunuja kun työntää niin siinä saa kyllä toden teolla kuntoa, kuitenkin noi painaa lasteineen about 40kg. Onneksi mulla oli Maria mukana joka työnsi noita myös, ja totesi hänkin että käy ihan treenistä :)

Eilen mulla oli herkkupäivä. Söin siis ihan perus rahkaa aamupalaksi, lounaaksi vihannes wok/nuudeleita + leipää, mutta illalla äiti tuli viettämään myskväll, joten tehtiin tacoja. Oli kyllä todella bueno ateria! Paljon kasviksia, paistinjauhelihasta tehtyä soossia, creme fraich ja avocadoa. Nii ja ne nachot...

Juomana mulla oli Hyvää päivää Karpalo, ja ai että se on hyvää jäiden kera <3 suosittelen. Lasi tätä herkkua sisältää 35 kaloria, eli ei mikään paha pommi. Mä en juo alkoholia ikinä, joten tää tulee olemaan varmasti sellanen juoma, jota vien mukanani jos istutaan jossain iltaa joskus tulevaisuudessa. Toimii täydellisesti alkoholittomana drinkkinä. 

Jälkkärinä mulla oli irttareita <3 niistä en luovu! 

Miten te muut herkuttelette? Mikä on suosikki, kuinka usein teillä on herkkupäivä ja mitä määriä silloin menee? Mun karkkipussi painoi about 150g, ja riitti ihan hyvin. Pidän herkkupäivän yleensä kerran viikossa, mutta kyllä tällä viikolla on mennyt 1 pieni suklaapatukka viikollakin, joten mikään yliJumala mä en siis ole tässä ruodussa pysymisessä. 

Tänään Mai täyttää 1kk <3 siksi hän pääsi mukaan postaukseen

Ilouutiset (Katja)

Heivaan ilouutisten kera! Mähän en käytä mun vihki/kihlasormuksia noin yleisesti ottaen, varsinkaan talvella kun on kuiva iho. No eilen sitten päätin erityis tilaisuuden tullen vetäistä sormukset sormeen, ja arvatkaapa mitä? Ne ei meinannu pysyä sormessa!! No joku voisi ajatella että ompas surullista - mutta ehhei! Mä olen tälläinen oppurtunisti (Jasmin varmaan korjaa tän) ja materialisti, ja ensimmäinen ajatus oli että mies saa hankkia mulle uuden sormuksen joskus lähitulevaisuudessa <3  Jei!

(aamupaino 85,4)

Voihan sydän! (Jasmin)

Mä poustaan nyt lyhyesti ja ytimekkäästi, kun on vähän heikko olo ja parempi mennä nukkumaan vissiin. Tänään koko illan mun sydän on muljahdellut ja halunnut tulla ulos mun rintakehästä. Välillä leposyke on ollut 100 ja nyt se jumittaa tos 80. Mulla ei oo pitkään aikaan ollut takykardiaa, mutta niitä tulee aina silloin tällöin. Tänään on kestänyt ihmeen kauan. :/

Unohdin muuten päivittää siitä lääkäristä maanantaina. Eka se antoi mulle paljon sähkösäväreitä käteen (auts!!) ja sit se tökkäs neuloja mun lihaksiin ja siinä me sitten kuunneltiin kohinaa, mitä mun lihakset aiheutti, kun mä jännitin niitä. Aika mielenkiintoista! Hyvät uutiset: ei oo mitän hermoperäisiä vikoja kädessä. Huonot uutiset: käsi on pahasti jumissa, ns. frozen shoulder. Lääkäri sanoi, että saattaa mennä about 32kk ennen kuin se aukeaa kunnolla. WTF?! Sit hän puhui myös narkomanipulaatiosta, että mut nukutettais ja sitten olkapään liikeradat avattais niinkuin väkisin. Ööh.. Ei kuulosta kivalta. Noh, ensi viikolla taas lääkäriin ja sitten mä alan saamaan kortisoni-piikkejä olkapäähän. Ja piikkikammoinen kiittää!

Superdieetin kotitreenit meni jo todella reippaasti viime viikolla -pystyin jo tekemään ne "vaikeimmalla" asteella. Noh, tänään kaikki muuttui. Toistoja että kierroksia tuli lisää ja viimesellä kierroksella mä olin taas luovuttamassa ja kaikki oli paskaa ja mä vihasin Superdieettiä ja mitä muuta mä päästinkään suustani. :D Että ei ollut helppoa! Ihan niin kuin ekalla kerralla, kun tein treenit. Eli kait nää pari ekaa kertaa menee tuskallisesti ja hikisesti ja sitten alkaa taas sujumaan, kunnes parin viikon päästä tulee taas uudet ohjeet. Näillä mennään!

Vain yksi lapsi (Katja)

Mulla on tänään 5h Miotonta aikaa, koska mummu halusi lähteä uimaan + mä pyysin tälläistä palvelusta kun pitäs saada luettua vähän rauhassa yhteen kokeeseen. Mun isä haki Mion jo ennen klo 15 joten sain pari tuntia ihan LUPPO aikaa ennen opiskeluita. Päätin sitten hypätä suihkuun savinaamion kera, syödä rauhassa, laittaa kynnet, siivota, ja ennen kaikkea blogata! Nii ja kuunnella Justin Bieberiä :) 

Kuitenkin on aika huvittavaa kuinka sitä kuvittelee nauttivansa jotenkin yyyber paljon tästä omasta ajasta. Siitä välillä haaveilee kun siihen ei ole mahdollisuutta, ja sitten kun on sitä omaa aikaa, niin istun ja katselen kuvia Miosta?? How sick is that? Hahahaha Äitiys <3

Mä olen tänään hyvin hyvällä tuulella, koska paino on nyt ainakin käväissyt 85. 

Nimittäin aamupaino on 85,9! 

Toinen asia mistä iloitsen on se että meidän neuvola sanoi mut nähdessään että näytän kuihtuneelta :) ahahahah joo ei ehkä hirveen hyvä sananvalinta, mutta tarkoitti siis sitä että olen hoikistunut (tämä on siis yksi toinen terkka joka ei ole mua hetkeen nähnyt)

Muutenkin kommentit mun muutoksesta piristää kyllä AINA ja poikkeuksetta. Tuntuu niin hyvältä

Kolmanneksi iloitsen siitä, että mies on aika innoissaan mun kanssani tästä kaikesta, ja tsemppaa mua myös puhelimen välityksellä.

2 viikkoa takana, 4 edessä (Jasmin)

Morjens!

Nyt on siis virallisesti oltu 2 viikkoa Superdieetillä ja mitään mainittavaa edistystä ei ole tapahtunut. (Muuta kuin paljon stressiä ja ihmetystä!) Mutta enhän mä nyt ole luovuttavassa, vaikka sekin kävi mielessä. Kuusi viikkoa mennään ja katotaan sitten, että ollaanko hulluja hurskaampia. 

Mulla on ens viikon lauantaina todella tärkeä tentti -se on viimeinen kerta, kun mun on mahdollisuus se päästä läpi ja se on 10 op:n arvoinen joten tähän on satsattava! Vähän täytyy kyllä kieltämättä kikkailla, että miten näiden opiskelujen ohella syödään ja koska mennään lenkille etc. Kotona opiskelusta ei  tule mitään, kun mä vaan hengailen netissä tai sitten mä nukun, joten kirjastoon on lähdettävä lukemaan. (Tuleepahan ainakin pyöräiltyä.) Mun pitäisi oikeasti ottaa nyt yksi ilta ja tehdä monen päivän ruuat samaan syssyyn niin ei tulisi ongelmia sitten sen kanssa. Olisi vaan helppoa lämmittää se sitten valmiiksi, kun nälkä tulee. Oon vähän miettinyt, että otanko kylmälaukun mukaan kirjastoon niin pysyis salaatitkin sitten ilman, että ne pilaantuu. Tälläisiä mietteitä mulla!

Vitsi mä olen niin ylpeä Katjan muodonmuutoksesta. Ihailin hänen kuvaansa edellisessä postauksessa ja kasvot ovat kaventuneet NIIIIIN! Loistava kuva ja loistava suoritus Katjalta! Meillä siis molemmilla jumittaa paino tällä hetkellä, mutta me ei anneta sen häiritä! Totta puhuen se häiritsee, mutta luovuttaa ei saa, vai mitä Katja? ;) Harmillisesti meillä ei oo nyt ollut oikein aikaa nähdä lately ja varsinkin tän mun opiskelutahdin myötä niin vielä vähemmän. Pian pitäisi kuitenkin helpottaa, kun mulla kouluhommat on pian ohi... Että niitä lenkkejä odotellessa! 

Mä muuten näin unta siitä, kun suurimmat osat mun blogipostauksista on ilman kuvia, että mun pitäisi skarpata niiden kanssa! :D Hahaha! Joten mä laitan tähän mukaan kuvan, joka otettiin viime vuoden syyskuussa Roomassa. Se muistuttaa mua lämmöstä ja auringosta. <3 Siellä oli melkein +30 astetta lämmintä ja muutenkin kivaa, mutta kasvoista kyllä näkyy, että ne on pulleammassa kunnossa. :D Yritän skarpata ja ottaa uudempia kuvia nyt blogia varten. 

Repsahdus ja toinen (Katja)

Mulla on nyt joku meganälkä ihan kokoajan johtuen tästä imetyksestä. Voisin syödä melkeinpä mitä vaan, kertaa kaksi. Sen kunniaksi että mulla on nälkä niin söin eilen pizzan ja sain kuulla kunniani Jasminilta. Hyvä niin. Ilmeisesti itseeni en pysty nyt luottamaan. No ei pizzassa sinäänsä mitään vikaa ole, siis kyllähän ihminen välillä saa syödä jotain epäterveellistä, mutta kun kyse on nyt siitä mitä mun pään sisällä tapahtuu. Kelailen kaikkea ihania ruokia ja uhmaan laihisprojektia näillä haaveiluilla. Asiaa ei auta nyt yhtään se että paino on junnannut paikalla, se on siis edelleen 87. 

87,2 tarkemmin sanottuna tänä aamuna. 

Mun aineenvaihdunta (näin hienosti ilmaistuna) ei ole ollenkaan kondiksessa tällä hetkellä. En pysty käsittämään että mikä tässä mättää, koska juon vettä varmasti sen 3l päivässä, syön 98% terveellisesti ja tasapainoisesti, säännöllisin väliajoin ja niin edelleen. Ärsyttää. Ilmeisesti synnytyksestä johtuu siis tämäkin vaiva, en tosin ymmärrä että miksi. 

No jotta ei nyt menisi ihan valittamiseksi tämä postaus niin voin iloksenne kertoa että mä olen reippailut viimeisen viikon. Joka päivä mä olen tehnyt kävelylenkkiä noitten sikapainavien rattaiden kanssa, ja tuo homma rupeaa toimimaan jo ihan hyvillä mielin. Toivoisin että voisin juosta edes vähän, koska luulen että voisin pikkuhiljaa pistää vauhtia näihin lenkkeihin ja lisätä tehoja. Eli jossain sentäs tapahtuu kehitystä.

Haaste! (Jasmin ja Katja)

Mulla (Katjalla) meni about 2 viikkoa tehdä tämä :) Jasmin on useammin kuin kerran kysellyt mun vastausten perään. Mun pitäis varmaan oikeesti ruveta keskittymään taas blogi maailmaan ja kirjotella tänne ja mun toiseen blogiin vähän aktiivisemmin! Anteeksi imetysaivouteni. 

Haaste!

Saimme tämän haasteen Emmiltä ja Terhiltä. :)

Ohjeet menee näin:

Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

Okay, here goes.

Jasmin:

1. Olen ERITTÄIN itkuherkkä. En hirveesti pidä siitä puolesta itsestäni. Mä ihan oikeestin pillitän varmaan pari kertaa viikossa. Viimeksi äsken. Itken kun mua harmittaa, kun muhun sattuu, kun mua v*tuttaa, jopa silloin kun olen happy. Onhan se nyt vähän noloa, varsinkin kun mä itken vielä niin "kauniisti" että koko naama on ihan turvonnut ja punainen. Jes. Kaikki huomaa kyllä heti, jos olen itkenyt.

2. Mulla on kauheet traumat verikokeista. Se on pahentunut vaan iän myötä ja nykyään mulla on äiti aina mukana, kun pitää mennä verikokeisiin/muuhun pistämisjuttuihin. Kaikki on mennyt suunnilleen hyvin viimeset kolme vuotta, kun mua on työterveydessä pistänyt tasan tarkkaan yks ja sama henkilö, johon luotin. MUTTA meidän työterveys vaihtui vuoden vaihteessa ja nyt mun pitäis tilata aika uusiin verikokeisiin ja mua ahdistaa. Kun sit mä TAAS itken ja hyperventiloin ja se on tosi ahdistava kokemus. Mut vielä kertaakaan mä en ole kieltäytynyt hoidosta mun fobian takia.

3. (kirjotetaanpas jotain positiivista kans välillä ;)) Asuin USA:ssa 2 vuotta ja Englannissa 3 vuotta. Läksin ensimmäisen kerran Jenkkilään 18-vuotiaana au pairiksi. Ensimmäisen vuoden jälkeen muutin takaisin Suomeen vuodeksi ja sitten muutin Englantiin opiskelemaan. Siinä välissä tein vaihto-oppilasvuoden Jenkeissä.

4. Mulla on kandin tutkinto Amerikan historiasta. Jep, kaikkien mielestä oli tosi hauskaa, että suomalainen tyttö opiskeli Amerikan historiaa Englannissa. Oli se munkin mielestä tosi hauska yhtälö. :) Vaikka opiskeluihin meni ihan sikana rahaa (maksan opintolainaa takas vielä seuraavat 3 vuotta...) niin se oli todellakin worth it. Se on vähän niin kuin se Mastercard-mainos: flights to England 300€, rent: 400£/month, tuition fees/year 1300£, the whole experience? PRICELESS. Mä sain siitä kokemuksesta niin paljon irti. Puhun englantia aikalailla täydellisesti, mulla on ystäviä joka puolella maailmaa, oon asunut itsenäisesti ulkomailla... etc etc. Aika priceless.

5. Teen vapaaehtoistyötä. Jo Englannissa mä tein vapaaehtoistyötä about 500h/vuosi. Esimerkiksi viimesenä opiskeluvuotena, kun mulla ei ollut tiistaisin luentoja niin autoin paikallisessa vanhainkodissa hoitajia 5h päivässä. Mä olin vapaaehtoistyössä semmosessa dementia/alzheimer-osastolla. Mä leikin, luin ja muuten vaan seurustelin vanhusten kanssa ja autoin hoitajia missä ikinä ne tarvitsikin apua. Jenny 78-vee teki mun kanssa samaan aikaan vapaaehtoistyötä siellä. Siinä vasta teräsmummo! Jenny on nyt 83-vee ja me ollaan vieläkin kavereita. Oon käyny usein Jennyn luona vierailulla Englannissa ja me lähetellään usein toisillemme kirjeitä ja sähköpostia. Nyt oon monessa yhdistyksessä hallituksessa mukana ja talkoo meiningillä järjestellään kaikenlaisia juttuja.

6. Mun all time favourite biisi on Dire Straitsin Money for Nothing. Se ei todellakaan edusta sitä genreä, mitä normisti kuuntelen, mutta äiti kertoi kerran, et mä diggasin siitä biisistä jo ennenku osasin kävellä. Musavideo oli tullut telkusta ja mä olin noussut seisomaan TV-tasoa vasten ja sheikannut vaippabootya biisin tahtiin. Mulla tulee aina hyvä fiilis kun kuulen sen biisin. :D Muuten mä tykkään eniten hiphop-painotteisesta musiikista. 

7. Mä oon nörtti. Tykkään pitää sarjakuva-aiheisia t-paitoja, luen paljon ja katon kaikkea hömppää ja yliluonnollista telkusta. Tykkään pelata Super Mariota. :D Disneyä rakastan! Toy Storyt ja Aladdin on mun lempparileffoja. Nauran ihan räkänä vieläkin niille jutuille.

8. Mun elämänki yks isoimmista kohokohdista oli joulukuussa 2003, kun asuin Amerikassa ja matkustin yksin Los Angelesiin Taru Sormusten Herrasta ensi-iltaan. Kyseessä oli siis Kuninkaan Paluun ensi-ilta. Jos luit 7. kohdan mun tunnustuksista niin tiesitkin jo, että mä olen nörtti. Olin siis siihen aikaan aika kova Orlando Bloom ja TSH fani ja hengailin foorumeilla. Siellä me saatiin porukan kanssa idea lähteä yhdessä ensi-iltaan. Ongelmahan oli tietysti, että me asuttiin kaikki eripuolella Jenkkilää. Hyvin suunniteltu oli puoliks tehty ja kaikki me päästiin perille ja tavattiin toisemme, eikä kukaan ollu hullu sarha-murhaaja! :D Meillä oli tosi huippua ja illan kohokohta oli todellakin kaikkien starojen tapaaminen, varsinkin Orlandon. ;) Mä onnistuin jopa saamaan lipun itse teatteriin, joten pääsin katsomaan leffan ensimmäisten joukossa maailmassa. Voin sanoa, että huikeaa oli nuorelle Suomi-tytölle! Nyt on kuvat ja leffalippu kehystetty, jotta muistot pysyis. :)

8.  Oon suurimman osan elämästäni ollut "iso tyttö". Mulla oli tosi heikko itsetunto siitä asiasta nuorempana, mutta oikeestaan ulkomailla muuttaessa mun itsetunto nousi kohisten ja aloin hyväksymään itseni ja tajusin, et mä olenkin oikeestaan ihan kivan näköinen nainen. :) Kiva, kun muutkin olivat samaa mieltä mun kanssa viime vuonna, kun mut valittiin Miss XL:ksi. :D Mutta ihan omaa terveyttä ajatellen haluan päästä kuntoon ja olis kiva astella alttarille ihanassa mekossa ja olla muutenkin ihan prinsessa. Niin siis, eihän mua oo vielä kosittu tai mitään. ;)

9. Tykkään kielistä. Yritän aina opetella sanomaan edes jotakin sillä kielellä mihin me matkustetaan. Osaan aika lailla tilata ja maksaa ravintolassa italiaksi, espanjaksi, ranskaksi, saksaksi, viroksi ja venäjäksi. Seuraavaksi matkustamme Belgiaan, joten se on sitten seuraava etappi.

10. Rakastan sarjakuvia. Tää menee vähän tohon nörttisarjaan, mutta kuitenkin.. ;) Mun kaikkien aikojen lempisarjakuvahahmo on Modesty Blaise. Meillä on kämpässä ihanan iso Modesty Blaise canvas-taulu ja se on niin upea!

11. Oon lukenut ensimmäisen Harry Potterin suomeksi, englanniksi ja ruotsiksi. MONTA KERTAA.

KATJA: 

1. Olen puhelin/netti addikti. Puhelin on oltava mukana aina ja jokapaikassa. Katson sähköpostiani kerran tunnissa, fb ehkä kerran 30min ja pidän 'linjat auki' Viberissä melkein kokoajan. Hajoan jos akku loppuu. 

2. Mulla on Miosta ja sen ensimmäisestä elivuodesta yli 4000 kuvaa. Dont ask me why. :)

3. Mä olen omasta mielestäni superpedantti! Siivoan ihan joka päivä. Inhoan sotkua ja likaisia lattioita. Koti tosin ei kyllä aina siltä näytä :D En mene nukkumaan, jos kämppä on sekaisin

4. Rakastan tehdä listoja. Esim jos soitan johonkin paikkaan, niin teen aina listan kysymyksistä :)

5. Mun ehdottomasti huonoin puoli lasten kasvatuksessa on se että mä huudan aika paljon. Toisaalta se toimii :) Mio ei kuuntele puhetta, mutta heti kun korottaa ääntä niin loppuu kielletty touhuaminen. 

6. Kun syön herkkuja ja heitän kääreet roskiin niin ujutan ne karkkipaperin roskan piiloon muiden roskien alle ettei näytä siltä että söisin jotain epäterveellistä. Nyt tän elämäntapamuutoksen myötä mä luulen että oon päässyt tavasta eroon. 

7. Mulla on ehkä maailman rumin käsiala. Mieheni ja perheeni voi tämän vahvistaa. Mun käsiala vaihtelee ihan järjettömän paljon ja tänään se voi olla ihan luettavaa, ja huomenna taas ihan 7v pojan kirjoittamaa siansaksaa. 

8. Inhoan silittämistä. En silitä mitään! En omista edes silityslautaa :-) 

9. Mä olen aika tarkka rahoistani tietyissä asioissa. Jos kykenen säästämään ihan pienessäkin asiassa, niin teen sen! 

10.Rakastan käydä kirppareilla. Liittyy varmaan tohon edelliseen pykälään tarkkuudesta, mutta myös siihen että kirppareissa on se tietty charmi :)

11. Mä olen kaksikielinen. Hauskaa meidän perheessä on mielestäni se, että meitä on 5 lasta - veljien kanssa puhun ruotsia, siskojen kanssa suomea, äitin kanssa ruotsia ja isän kanssa suomea :) menee vähän itekki välillä sekaisin. 

Lapsille mä puhun ruotsia, mutta heillä on yhteensä 4-5 kieltä (ruotsi, twi, suomi, englanti, (swahili))

Emmin ja Terhin kysymykset meille:

1. Mikä on lempiherkkusi?

Jasmin: kaiken maailman kakut. Oon enemmän perso kakuille kuin karkille

Katja: Karkit. Suklaa. Salmiakki. Kaikki karkit. 

2. Mitä ruokaa vihaat yli kaiken?

Jasmin: raakaa paprikaa. En yksinkertaisesti tykkää siitä yhtään. YÖK. Mutta jos jotain yksittäistä ruokalajia mietitään niin... Hmm... Ööh.. Mä pitäydyn paprikassa.

Katja: Jasmin on ihan outo. Paprikahan on maailman parasta raakana! 

Mut joo, siihen kysymykseen... Varmaan afrikassa syötyä eläimen sisäelimistä tehtyä keittoa... Eli mulla on aika vähän inhokki ruokia. Ainakin muistaakseni

3. Paras luonteenpiirteesi?

Jasmin: Olen sosiaalinen

Katja: Rehellisyys

4. Huonoin luonteenpiirteesi?

Jasmin: Roadrage. ;) Mulla on myös pyörärage (=manaan ääneen huonoille kuskeille) ja kirjastorage (=manailen tyypeille, jotka pitää puhelinta äänet päällä ja vastaa siihen tai muuten vaan juttelevat SILLOIN KUN MUN PRKL ON KESKITYTTÄVÄ SIIHEN TENTIN LUKEMISEEN.. Se on vähän niinkuin SILENCE, I KILL YOU!) Tiedättehän? Se Achmed the dead terrorist? :D

Katja: Rehellisyys  (nauran ääneen Jasminin vastaukselle)

5. Rakkaimmat asiat sinulle elämässä?

Jasmin: Asiat? Nyt ei siis kysytä ihmisistä, vai? :D No mut tietenkin perhe ja ystävät ja matkustaminen <3

Katja: Mun kaksi maailman parasta lasta. Oma mies. Oma äiti. Oma perhe.

6. Tärkeimmät 5 tavaraa?

Jasmin: kännykkä, iPhone (joo, mulla on kaks puhelinta.. Älkää kysykö miksi), läppäri, Elisabeth Ardenin 8 hour cream (maailman paras huulirasva), kirja (mikä tahansa, kunhan saan vaan lukea)

Katja: Samsung G S 3, lastenvaunut, tietokone, käsilaukku ja sänky

7. Tapa mistä haluaisit eroon?

Jasmin: Etten jättäis kaikkea viime minuutille.

Katja: Ylianalysoiminen ja turha vatvominen

8. Tapa minkä haluaisit osata?

Jasmin: Tehdä kouluhommat ajoissa. ;) Viittaan nyt edelliseen vastaukseen.

Katja: Sen, ettei kaikkea tarvitse aina ymmärtää ja ylianalysoida :) Viittaan myös edelliseen

9. Mistä pidät ulkoisessa olemuksessasi eniten?

Jasmin: Mun hiuksista ja kasvoista. Niin ja tisseistä. :D Mua harmittaa ehkä eniten koko laihduttamisessa, että ne pienenee.

Katja: Naamasta. 

10. Mikä on tavoitteesi tällä hetkellä elämässä?

Jasmin: Valmistua maisteriksi keväällä 2014, löytää koulutusta vastaava duunipaikka, tervehtyä, pudottaa painoa 15kg ja lopettaa turha stressaaminen, just to name a few. :)

Katja: Laihtua vielä n.17kg. Päästä kouluun. Onnellinen elämä. Kauempana tulevaisuuden haavena on ostaa oma asunto miehen kanssa. 

11. Paras biisi tällä hetkellä?

Jasmin: Bruno Mars "When I Was Your Man"

Katja: Elokuu- Tänään lähtee :D

Me ei Katjan kanssa nyt päätetä haastaa ketään mukaan - tää nyt oli vaan kiva "erilainen" postaus. Mutta meidän lukemia blogeja voi tsiigata noista sivuilta. Mä haluan ainaskin mainita Sanniksen blogin, jota olen seurannut jo todella kauan. Sannis kirjoittaa blogissaan niin aidosti ja ihanasti arjestaan ja suosittelen sitä kyllä kaikille! Varmasti Katjakin haluaa antaa "kunniamaininnan" jollekin hänen seuraamalleen blogille. :)-Jasmin