Mä olen normaalisti tosi positiivinen ja optimistinen henkilö, mikä ei ehkä tuu esille näistä mun viime aikojen päivityksistä. Tuntuu, että kaikki on mennyt pieleen!! Noh, tämä päivä ei ollut mitenkään poikkeus. Kuitenkin mulla on ihan hyvä fiilis tällä hetkellä, sillä mä olen jo hyväksynyt mun kohtalon.
Kirjoitin pari päivää siitä mun jalasta ja kuinka sitä pistelee ja se on puutunut. Noh, viime yönä se äityi niin pahaksi, että mä heräsin siihen ja en millään meinannu saada unta. Mä ravasin ympäri kämppää kello 3 aamuyöstä ja yritin heilutella sitä, hieroa sitä, lyödä sitä, nipistellä sitä, läpsytellä sitä.. Mikään ei auttanut! Se alue vaan laajeni ja laajeni.. Loppuviimein mä olin vaan niin väsynyt, että nukahdin pistelystä huolimatta. Aamulla mä olin niin silmät ristissä huonosti nukutun yön jälkeen. Soitin heti ensimmäiseksi äidille, koska niin mä teen aina. Äiskä on siis hoitaja ja mun luottohenkilö -sille mä voin kertoa ihan kaiken. Siis ihan kaiken. Nyt mä selitin äidille mun oireet ja kysyin mielipidettä siitä, että mistä se johtuu ja kannattaako mennä lääkärille. Kuulemma mun mielenrauhan vuoksi on parempi soittaa sinne -ja mä olin ihan samaa mieltä. Varsinkin nyt, kun oireet vaan paheni ja paheni. (Jalka on muuten ollut puutunut koko päivän ja täs illalla sitä on pistellyt entisä laajemmalla alueella!!) Noh, pistin sitten soitaten YTHS:lle, eli yliopiston lekurille ja ne pyysi mua tulemaan päivystykseen saman tien. Siinä ei sitten ehtinyt kauaa nokka tuhista; herätin murun ja puin päälle. Aamiainenkin jäi syömättä ja mun pallurat on sen takia ihan vinksinvonksin. Tästä opimme, että on tärkeätä syödä jokainen ateria, jotta saa tasapuolisesti hyviä ravintoaineita.
Lääkärissä meni toista tuntia, koska ekaksi mun piti odottaa hoitajalle pääsyä ja sitten lääkärille pääsyä. Kävi sitten ilmi, että tämä lääkäri oli mun vaijan (muistatteko? vaija=paappa) entinen työkaveri ja siinä sitten keskusteltiin tovi myös kaikesta muustakin kuin itse asiasta. Oli erittäin miellyttävä lääkäri!
No anyway; kerrankin mä voin sanoa murulle, et "HA HA I TOLD YOU SO!!!" -sen mielestä mä en saisi Googlettaa mun oireita. Tällä kertaa kuitenkin minä ja lääkäri tulimme samaan johtopäätökseen! Mulla on sitä reisisärkyä, eli meralgia (mistä kirjoitinkin). Huonot uutiset on se, että siihen ei ole oikein parannuskeinoa - hyvät uutiset, että paranee yleensä spontaanisti, eikä ole mitenkään vaarallinen. On vaan harvinaisempi juttu. Tyypillistä mulle. Mulla on muutenkin kaikenmaailman erikoisia sairauksia. Go figure. Tän mun lääkärin teorian mukaan aina lääkäreiden lapsille tai lapsenlapsille tulee ne harvinaisemmat jutut ja mähän olen kävelevä todiste siitä! :) No, kylmähoitoa ja fysioterapiaa määrättiin. Mun pitää venytellä jalkaa, mutta oikean venytyksen oppiminen on hankalaa tämän lääkärin mukaan, joten parempi käydä fyssarilla opettelemassa. Passaa mulle! Mitä tahansa, että tämä tunne menee pois.
Lääkärin jälkeen mun maha huusi Hoosiannaa. NÄLKÄ! Käytiin murun kanssa lounaalla ja sitten kotiin. Tässä vaiheessa kello oli jo reippaasti yli yhden. Olin menettänyt monta arvokasta tuntia, jotka olisin voinut käyttää tenttiin lukemiseen. Kotiin päästyäni mua väsytti niin paljon, että mun oli pakko ottaa päikkärit. Tässä vaiheessa mä päätin, et fuck the exam. Kyllä mä meen sen tekemään huomenna, mutta en enää stressaa siitä. Voin vielä käydä uusimassa huhtikuussa, jos saan alle kolmosen. En nimittäin suostu ottaan huonompaa arvosanaa. Mulla on vaan 2 kolmosta toikassa, loput nelosia ja vitosia. Päikkäreiden jälkeen mä tein venäjän läksyt ja lähdinkin sitten luennolle. Tässä tää päivä onkin sitten mennyt. :/ Mulla on vähän huono omatunto siitä, että tänään oli murun vapaapäivä ja a) mä herätin sen liian aikaisin, kun kerrankin se olis saanu nukkua myöhään, jotta pääsisin lääkäriin b) se joutui venailemaan mua sillä aikaa kun olin lääkäris c) se joutui kuskaan mua luennolle ja takas kotiin. Ihan kun sillä ei olisi ollut muuta tekemistä kuin passata mua. Anteeksi, rakkaani <3
Oon nyt illan aikana kertaillut tenttiin vaihtelevalla menestyksellä. Syveen tai saveen. :) Huomenna on jo paaljon parempi päivä! Illalla kokkikurssi ja päätettiin murun kanssa, että kävellään sinne, jos taivaalta ei tuu räntää vaakatasossa. On sitten vähän pidempi lenkki mulle leikkauksen jälkeen -ja se tulee niin tarpeeseen!
Paino oli muuten aamulla tasan 88 kg. Jipii!!! Se varmaan heittelehtii vielä ylösalas, mutta on pysynyt alle 89 kiloa jo kolme päivää putkeen, jes!:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti