keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Plexuspuudutus (Jasmin)

Olin tänään sairaalassa esitutkimuksessa leikkausta varten. Jipiii!! Mua ei pistetty! :D Eli selvisin traumoitta. Mutta - sehän on mulla sitten edessä kahden viikon päästä. Lupasivat kyllä antaa mulle kunnon rauhottavia, etten mee ihan sekaisin. Äiti lupas tulla myös pitään kädestä kiinni sen aikaa, kun mulle laitetaan se puudutus. Sehän ei oo mitään uutta, että äiti tulee mukaan pitämään mua kädestä kiinni. Siis kirjaimellisesti. Mutta se on mun hinta siitä, että suostun ylipäätään menemään pistettäväksi. Tiedän, että joillakin on niin vakava neulakammo, että he eivät edes kykene saapumaan paikalle. Mä tiedän, että se on omaksi parhaakseni, joten aina mä tulen paikalle, mutta mulla on tosiaan äiskä mukana. Kyllä mä oon vähän miettiny, että eihän äiti nyt  loppuelämäni ajan voi tulla mukaan, mut mä en halua ajatella sitä nyt. Ahdistaa pelkkä ajatuskin. Onneks tää piikittäminen ei ole ihan jokapäiväistä niin tää pelko ei vaikuta normi-elämään.

Elikkäs, mua ei nukuteta leikkauksen aikana, vaan annetaan plexuspuudutus. Löysin Keski-Suomen sairaanhoitopiirin sivuilta enemmän tietoa. Sieltä löytyi myös kuvamateriaalia, ettei vaan jäisi epäselväksi. Miksi mä AINA menen etsimään tietoa Googlesta? Koskakohan mä ymmärrän, että tieto lisää tuskaa??

Plexus eli hartiapunospuudutus
Plexus eli hartiapunospuudutuksessa puudutetaan käden hermot joko kainalosta tai kaulalta. Puudutusaineen laadulla ja määrällä pystytään säätelemään puudutuksen kestoa, joka parhaimmillaan on yli 12 tuntia.  Yläraajaan kohdistuvat toimenpiteet voidaan tehdä plexuspuudutuksessa ja tämä puudutus toimii hyvänä kivunhoitona myös toimenpiteen jälkeen.
(http://www.ksshp.fi/public/default.aspx?contentid=37069&nodeid=36467)

Hyi YÖK!!!!! Puudutus jostain kaulan alueelta. A-P-U-A!



Ruuan kanssa meni nyt tänään niin ja näin. Meillä oli siis se kokkikoulu taas tänään murun kanssa ja me tehtiin herkullisia poropihvejä ja jälkkäriksi oli uunijädee. Noh, Kiloklubista ei nyt löytynyt justiinsa oikeita asioita, eli paljon oon sinne soveltanut. Mä toivon, että kalorimäärä on suht oikein. Tänään siis on tullut syötyä liki 1900kcal. Otan sitten huomenna tiukemmin. Perjantaina olisi tarkoitus mennä Rossoon ja sen jälkeen leffaan, mutta pitää tehdä sitten niitä hyviä valintoja ja syödä kevyemmin lounasta.




Toivottavasti Katja ja Mio ei nyt sairastu huomiseksi, että päästäisiin lenkille! :)

4 kommenttia:

  1. jopa lääkäri sanoi sulle että EI SAA GOOGLETTAA!!! PIRU SUN KANSSA!! :D :D :P

    -Janne-

    VastaaPoista
  2. Kiitos rakas. :D Älskar dej med! :P

    VastaaPoista
  3. Myötätuntoisena luulosairaana pakko puolustaa Jasminia. Googlettamisen lopettaminen ei todellakaan ole kovin helppoa. Kun tähän mieleen joku juttu juolahtaa, niin asiasta on heti saatava (siis aivan pakko saada) mahdollisimman paljon informaatiota tai pää sekoaa.

    Mitä tulee tuohon neulakammoon, niin siinäkin kohtaa komppaan, että se voi olla kyllä todella pirullinen vaiva. Muistan kun minulta leikattiin aikoinaan tulehtunut umpisuoli, niin pelkäsin kuollakseni odotellessa sitä, että käteeni laitetaan kanyyli :D Onneksi kädessä päivän ollut puudutusvaahto teki tehtävänsä enkä edes huomannut, kun kanyyli saatiin käteen ja siitä eteenpäin en mitään muistakaan.

    Hyvin se menee se leikkauskin sitten Jasmin! Tsemppiä siihen ja tähän teidän projektiin :)

    -Jussi K.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jussi, mä voin aina luottaa sun taustatukeen tässä asiassa!!! :D

      Mun neulakammo on vaan pahentunut, mitä vanhemmaksi mä olen elänyt. Sekin on ihan outoa..? Mut lähinnä mä tuun hysteeriseksi juuri verikokeista. Muut mä selviän ilman suurempia draama-queen kohtauksia, kunhan joku (äiti) on siinä vieressä pitääs kädestä. Magneettikuvassahan muhun pistettiin kans varjoaine. Kyllä mä itkin siinä vaiheessa, kun jännitys laukesi, mut ei mitään huutopaniikkia, mikä tulee verikokeista. On tää ihmeellinen tää ihmismieli. En ymmärrä aina itsekään omaa suhtautumista neuloihin. :D

      Poista