sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Itkupilli

Mun aamu alkoi hienosti jo vähän jälkeen klo 8, kun mulla alkoi hätäensiapu-kurssi klo 9. Siis sunnuntai-aamuna! Mä olen jo ennenkin maininnut siitä, et en oo mitenkään hyvä heräämään aamuisin ja tänään se tuntui extra-tuskalliselta. EA-kurssi oli siis Vaasan Vasamattareiden järjestemä (paikallinen liikuntaseura, istun johtokunnassa sihteerinä), ja se oli lähinnä tarkoitettu meidän ohjaajille, mutta mun mielestä oli kiva mennä sinne verestämään muistia. Oon siis suorittanut kyseisen kurssin työpaikan turvapassi-koulutuksessa, mutta nyt tuli lisäaikaa pari vuotta turvapassiin. Ei paha! Siinä vaiheessa, kun annoin kouluttajalle (oli joku viis-kuuskymppinen hyvä tyyppi) turvapassini päivitettäväksi hän vilkaisi nimeäni ja sanoi, et "ai jaa, sä olet Jasmin?" Ööh.. Joo...? "Muistatko sä mua? Mä olin Rompalla töissä Vesan kanssa ainakin 18 vuotta!" Vesa on siis mun vaija (eli paappa Karjalan tapaan) ja hän oli Rompalla, eli ABB:llä työterveyslääkärinä. Mä muistan joskus pikkuflikkana käyneeni kerran vaijan vastaanotolla, kun olin mummin luona hoidossa ja tuli korva kipeäksi. Korvatulehdushan siellä oli -mutta tää olis joskus 80-luvun lopussa, varmaan mä muistankin, jos olen hänet siellä nähnyt! :D Lupasin viedä terveisiä vaijalle häneltä.

Kurssin jälkeen tulin kotiin ja tein itselleni lounasta, spaghettikastiketta. Mun omaan tulee paljon porkkanaraastetta ja valkosipulia, ja tietenkin tomaattia ja jauhelihaa. Sitten alkoikin dilemma; onko pastan kalorimäärä raakapainosta vai keitetystä?? Tulin siihen johtopäätökseen (paljon Googlea surffanneena), että kyseessä on raakapaino. Mikä ei ookkaan sitten loppujen lopuksi niiin paha. Pasta turpoaa about puolet sen painosta vedessä. Mulle riitti annostukseksi 100g keitettyä pastaa, joka on siis noin 50g raakana. Tänään mä en saanu syötyä kyllä tarpeeks kasviksia, vaikka kuinka yritin. Mutta huomenna uusi yritys! Arki alkaa ja pääsee taas kouluun. Mä tykkään kouluruuasta; yliopistolla on aina hyvin vaihtoehtoja, mistä valita. Paitsi jos kello on jo yli 14. Sitten voi olla vaihtoehdot loppu. Koululla on myös hyvät salaatit. Eipähän tarvitse miettiä kuin vain päivällistä joka päivä. Mä oon kans tosi huono keksimään vaihtelua. Jos tykkään jostain ruuasta niin helposti jumitan siinä kauan ja sitten jossain vaiheessa rupeaa tökkimään.



Tänään olis ollut firman pikkujoulut, mutta mä jätin välistä. Mua ei vaan yksinkertaisesti huvittanut mennä katsomaan, kun muut sekoilee kännissä. :) Olishan siellä tietystä ollut hyvää ruokaa, mut ehkä temptation olisi ollut liian suuri ruveta mässäilemään. Sitäpaitsi mä haluan olla skarppina huomenna koulussa.

Otin lounaan jälkeen päikkärit.. Olin unella 2 tuntia ja hieman sekaisin, kun heräsin. Ajattelin siinä sitten harrastaa hyötyliikuntaa ja pesin verhoja, silitin ne ja vaihdoin ikkunaan. Ei enää jouluverhoja! Mä en oo koskaan ollut kiinnostunut verhoista, kunnes ostettiin tää oma kämppä. Ihan ihmeellistä! Kaippa mä sitten rakennan jotain pesää täällä? :)

Muru sai mut katsomaan Prison Breakia Netflixistä. Katotaan joka päivä 1-2 jaksoa ja voin sanoa, et koukussa olen! Mä olen toooosi itkuherkkä ja taas pillitin tänään, kun joku itki siinä sarjassa. :D LOL! Mä välillä unohdan, et se on TELEVISIO SARJA ja itken Jannelle, et "miks sen piti kuolla?? Niille oli tulossa vauvakin!! Mä en kestä!!" Niin rakas, sehän on vain ohjelmaa....



Päivän vatsarutistukset ja fysioterapeutin ohjelma tehty, check! Toivottavasti huomenna päästäisiin Katjan kanssa uimahallille. Mutta jos ei onnaa, niin joku toinen päivä sitten! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti