Terveiset laivalta!
Päivät menee niin nopeeta töissä ollessa. Aamulla, kun herään hytissä en aina tiedä mikä maa ja mikä valuutta on kyseessä. :D Nyt on työrupeama jo yli puolessa välissä ja maanantaina pääsee taas viikon vapaille, jipii!
Ihanaa, kun on taas tullut rytmi omiin syömisiin. En ole pitänyt ihan joka päivä pullapäivää. Tänäänkin kieltäydyin ihanasta mansikkaleivoksesta kahvilla ja söin normi viiliä mansikka-lime mehukeiton kanssa. Toimi ihan yhtä hyvin ja makean nälkä helpotti. Tänäänkin töissä on tullut jumpattua oikein olan takaa, kun mulla oli paljon energisia muksuja, joiden kanssa tanssittiin niin gangnamstylet kuin tiputanssitkin laivan tanssiosastolla. Hiki virtasi ja vettä on tullut juotua! On se nyt kumma, jos paino ei ole tippunut ensi mittauspäivänä. :) Teen siis töitä aina viikon putkeen, joten se on aina jännä kattoa (kun on tottunut siihen päivittäiseen punnitukseen), että mitä muutoksia on viikon aikana tullut.
Muuten sitä täällä laivalla ei tule hirveästi jumpattua, kun työpäivät on niin pitkiä ja vapaa-ajatkin mä vietän melkein päikkäreitä nukkuessa tai muuten vaan leväten, että sitten jaksaa taas uuteen nousuun seuraavalla lähdöllä. Kolmen lähdön päivät on kaikista rankimpia ja kyllä tää työ vaatii jaksamista ja kestämistä, joten kunto pitää olla kondiksessa.
Vapaille pääsystä odotan eniten tietenkin sitä, että saan olla oman murun kanssa (ikävä!) ja sitä, että pääsee salille hikoilemaan. Yes please! Taisin käydä jopa kerran koko kesäkuun aikana salilla, kun työt ja lomat nyt meni näin.
***
Itseä mietityttää jo tässä vaiheessa, vaikka matkaa sinne maaliin on vielä yli 10 kiloa, että mites sen painon ylläpitämisen kanssa sitten. Syöminenhän lähti ihan lapasesta Belgian lomalla, mutta sehän johtui pitkälti siitä, että normirutiinit puuttui. Tavoitepainoon pääsyn jälkeen mä meinaan lopettaa sen päivittäisen puntarilla ravaamisen (okei, en mä nyt ihan päivittäin, kun töissä kerran ei sitä puntaria ole), mutta jatkan varmasti kerran viikossa punnitsemista, että pysyy itsellä tolkku ja ajatus siitä, missä mennään. Mä en millään haluais ruveta jojoilemaan tämän painon kanssa. Rutiinit on varmasti ne tärkeimmät. Vai mitä mieltä olette?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti